mod_jvcounter mod_jvcounter mod_jvcounter mod_jvcounter mod_jvcounter mod_jvcounter
2

Katsaus sukuseuran historiaan  

pojat

Pyhäjärven Kostermaan kylässä 28. elokuuta 1927. Reino Juhonpoika ja Mauri Vilhonpoika Toiviainen.

Karjalan menetyksen jälkeen 1960-luvulla useat Karjalasta evakkoon joutuneet suvut alkoivat kokoontua miettimään miten säilyttää kenties iäksi kadotetun kotiseudun muisto jälkipolville. Samoin ajatuksin Toiviaisetkin perustivat sukuseuransa ja se onkin yksi vanhim-
mista karjalaisista sukuseuroista. Perustamisesta lähtien se on toiminut rekisteröimättömänä sukuyhdistyksenä.

Seuran toiminta oli aluksi useiden vuosien ajan erittäin aktiivista. Joka toinen vuosi järjestettäviin sääntömääräisiin sukukokouksiin, jotka yleensä olivat kaksipäiväisiä ohjelmallisia tilaisuuksia, osallistui aina runsaasti väkeä. Toiminnaltaan vähäisempiä vuosia seurasi jatkossa, kokouksiin tuli kymmenen vuoden tauko 1967-1977. Monet suvun jäsenet olivat keräilleet ja tallettaneet erilaista sukuun liittyvää tietoa, valokuvia, muisti- ja perimätietoa. Myös pienimuotoista, yksittäisten suvun jäsenten tekemää sukututkimusta oli olemassa, mutta laajempaa perustutkimusta ei ollut.

Martti Toiviaisen (1915-2004) runkotutkimus "Toiviaiset - Laatokankyntäjän suku", joka julkaistiin 1980-luvulla, oli ensimmäinen perusteellisempi sukututkimus Toiviaisista. Sen myötä sukuseuratoiminta hiljaisempien vuosien jälkeen vilkastui. Jäsenmäärä lisääntyi vaikka se kautta vuosien onkin pysytellyt parin sadan henkilöjäsenen suuruisena. Sukututkimustietoja kartuttamaan löytyi suvun piiristä tuolloin muutamia henkilöitä ja seurassa tehtiinkin päätös sukukirjan julkaisemisesta.

Samalla tuli tarve pitää aktiivisempaa yhteyttä jäsenistöön ja vuonna 1988 julkaistiin ensimmäinen sukuseuralehti "Toiviaiset - sukutietoa ja tarinaa". Lehteä toimitettiin vuosina 1988-2009 ja alkuvuosina se ilmestyi kerran tai kaksi vuodessa. Viimeisimpinä vuosina lehteä toimitettiin jopa neljä-viisi numeroa vuodessa. Lehdelle ei vuoden 2009 jälkeen ole sukuseuran piiristä löytynyt toimittajaa. (Linkki Lehtiarkisto) Vuonna 1998 sukuseura julkaisi pitkään puuhatun ja odotetun sukukirjan "Toiviaiset - suku Karjalan meren rantamilta". Kirja sai innostuneen vastaanoton suvun keskuudessa ja sen myötä seura sai uusia jäseniä ; toisen ja kolmannen polven jälkeläisiä perheineen. 

Toiviaisten nimenkantajasuku on suhteellisen pieni ja kun seuran säännöt olivat 1960-luvun tapaan jyrkät siten, että seuran jäseniksi voitiin hyväksyä vain syntyperäiset Toiviaiset puolisoineen ei jäsenmäärä seurassa kuitenkaan huomattavasti kasvanut. Säännöt ajanmukaistettiin ja jäseniksi hyväksyttiin myös syntyperäisten Toiviais-naisten puolisot ja jälkeläiset kolmanteen polveen.

Muutamia vuosia kirjan julkaisemisen jälkeen seuran toiminta alkoi jälleen hiipua. Into osallistua seuran kokouksiin laski huomattavasti aiemmista vuosista. Seuran jäsenmäärä on siitä lähtien jatkuvasti pienentynyt. Seuran hallinnollisiin ja muihin luottamustoimiin on viime vuosina ollut erittäin vaikea saada valituksi uusia henkilöitä. Tästä valitettavasta syystä sukuseura ei ole voinut julkaista sukuseuralehteäkään.

Sukuseuratoimintaa ajatellen elämme murrosvaihetta. Valtaosa luovutetussa Karjalassa syntyneestä vanhemmasta sukupolvesta on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Toinen sukupolvi, josta osa vielä ehti syntyä Karjalassa, on seuran uskollisinta ja vanhinta vakituista jäsenistöä. Kolmannella tai neljännellä sukupolvella, joka koostuu tämän päivän keski-ikäisistä ja nuorista aikuisista, ei enää ole samanlaista kosketuspintaa karjalaisuuteen. Heille sukuseuraan kuuluminen, aktiivinen osallistuminen seuran luottamustehtävien hoitoon tai sukukokouksiin osallistuminen ei ole samalla tavoin merkityksellistä kuin se on ollut heidän vanhemmilleen tai isovanhemmilleen.

Seuran toimintatapojen ja vanhanaikaisen, raskaan hallinnon keventäminen sekä tiedotuksen nykyaikaistaminen oli keskusteluaiheena vuonna 2009 Vaasassa järjestetyssä kokouksessa. Seuran hallinto on etsinyt ratkaisumalleja, jotka esitetään sukukokouksen hyväksyttäväksi Tampereella vuonna 2011.